Aim in life

Olen aivan naurettavan hullaantunut erääseen mieheen. Hän on minua huomattavasti vanhempi, hänellä on lapsi ja hän seurustelee. Laittoman hyvän näköinen ja pyörryttävän itsevarma käytöksessään ja olemuksessaan. Ja flirttailee minulle estottomasti aina tavatessamme.

Näin hänet eilen aivan lyhyesti ja jo muutamalla kommentilla hän sai minut niin sekaisin, etten itsekään oikein ymmärrä miten hänellä voikaan olla sellainen vaikutus minuun. Tiedän ettei tästä ikinä seuraa mitään jo siitäkään syystä, etten harrasta varattuja miehiä (puhumattakaan nyt siitä että häntä tuskin kiinnostaa tälläinen pikkutyttö - kunhan pelleilee kustannuksellani), mutta on huumaavaa havaita, että voin haluta jotain ihmistä näin paljon. Aina hänet nähdessäni olen valmis heittäytymään hänelle, tekemään ihan mitä vain hän keksii pyytää. Kannattaneeko mainitakaan että tämä alttius tekee minusta myös äärettömän varovaisen - vaikka himoitsen häntä, en silti ole valmis tekemään itsestäni ihan täyttä idioottia. Luonteensa tuntien hän luultavasti vain nauttisi siitä.

Mutta voi luoja miltä minusta tuntui kun hän katsoi ja kosketti minua eilen. En muista milloin viimeksi - jos ikinä - olen tuntenut sellaista sähköä.

No, se siitä. Ajattelen häntä öisin, muuten pidän - yritän pitää - ajatukseni kaukana hänestä.

Olen tullut siihen tulokseen että minun on ihan oikeasti pakko laihduttaa vähän. En halua että minulle käy niin kuin niin monelle muulle tämän ikäiselle; vuosien kääntyessä kohta hiljalleen kohti kolmeakymmentä perse alkaa yhtä hiljalleen levitä ja allit roikkua. Näen joka päivä kadulla ja kaupungilla näitä entisiä teiniprinsessoja, jotka nyt parisuhteen valheellisen turvallisuudentunteen myötä ovat mättäneet itsenä lievästi ylipainoisiksi pulleroiks, ja joille säännöllinen liikunta tarkoittaa sitä, että käydään kerran viikossa yliopiston järjestämässä jumpassa ja ehkä, jos hyvin käy, puolen tunnin kävelylenkillä tyttökaverin kanssa.

Hyi saatana, pelkkä ajatus inhottaa. Minä en yksinkertaisesti suostu.

Aion laihtua. Syön vähemmän. Enempää en pysty liikkumaan, rasitusvammat piinaavat nyt jo. En aio hankkia vaakaa koska pelkään mitä se nyt näyttää - en ole käynyt moneen vuoteen - mutta vaatteet ovat joka tapauksessa parempi mittari.

Yritän lopettaa oksentamisen. Se ei ole kaunista. Minä haluan olla kaunis. Se on minulle maailmassa tärkeintä. Muutakaan minulla ei ole.