Oma käytökseni on niin uskomattoman typerää että ihmettelen miten voin sortua siihen kerta toisensa jälkeen. Miten minä voin olla niin tyhmä? Kun tiedän että tekemällä niin kuin teen en saa aikaiseksi mitään muuta kuin pohjatonta ahdistusta ja itseinhoa. Minä en vain hallitse itseäni ja se tuntuu uskomattoman pahalta.
Ja kun se kaikki on niin turhaa. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat - ja vitut.
Luulen että ihminen joka on vieraillut sängyssäni viime aikoina on kyllästynyt minuun. Suoraan sanottuna en ihmettele. Hän on hyvin erilainen kuin minä - elämäniloinen, tasapainoinen, onnistunut kaikin puolin. Hän pitää ulkonäöstäni mikä riitti ylläpitämään kiinnostustaan jonkin aikaa, mutta ulkokuorella pääsee aina vain tiettyyn pisteeseen asti. No, hän on miellyttävä ihminen ja toivon että hän löytää pian jonkun arvoisensa.
Odotan kesää suorastaan kuumeisella palolla. Minä vihaan talvea, vihaan aivan sydämeni pohjasta, ja olen melko varma että jos joskus päädyn vetämään itseni hirteen se tapahtuu juuri talvella. Veikkaan tammi-helmikuuta.
Tässäkin suhteessa niin ennalta-arvattava.
20080323
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Vaikka epäilemättä oletkin epätasapainoinen et mielestäni vaikuta itsetuhoiselta: Kuolema ei ole sinulle vakava asia vaan makaaberin huumorin aihe.
Lähetä kommentti