Olen kuumeessa ja oloni on kurja. Nyt tosin tuntuu paremmalta kuin päivällä kiitos ylimitoitetun särkylääkkeiden annostelun, mutta näin silti parhaaksi vaihtoehdoksi jäädä himailemaan bilettämisen sijaan.
Mies oli luonani viime yönä. Suhteemme on ihan puhtaasti fyysinen, mutta se on juuri sitä, mitä minä haluankin. Minä pidän seksistä ja siitä, että minua naidaan. Minä en pidä halailusta enkä söpöilystä. Se ahdistaa ja tuntuu merkityksettömältä - miksi ihmeessä sanoa asioita, joita ei tulevaisuudessa enää tarkoita? Miksi tekisin itsestäni hölmön uskomalla valheita?
Mutta, vaikka kanssakäymisemme perustuu seksiin, minun on ihan ok olla hänen kanssaan. Vain tiettyyn pisteeseen asti, tottakai, mutta luontevampi ja helpompi kuin monen muun kanssa häntä aikaisemmin. Tosin huomaan myös taas käytöksessäni niitä piirteitä, joilla aina onnistun loukkaamaan - olen seurassa välinpitämätön häntä kohtaan, flirttailen muille ja olen muuten vain epämiellyttävä. En tee näitä asioita tahallani, en vain osaa toimia muutenkaan.
En tiedä haluanko osata. Vanha koira ja uudet temput jne.
Minua oksettaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti