Det är tisdag idag

On vähän liikaa tekemistä näinä päivinä. Olen sellainen kympin tyttö -tyyppinen ratkaisu, joka hermostuu ja ahdistuu suunnattomasti jos alkaa vähänkään tuntua siltä, että joku asia jää puolitiehen tai ei ole valmis viimeistään päivää ennen dedistä. Mitenköhän tästä suorittamisesta oppisi pois?

En ole oksentanut kahteen päivään. Ihan kiva mutta ei se mitään tarkoita.

Näin viime yönä taas unta, jossa hampaani irtosivat. Se on kauhea uni, ja näen sellaisia usein. Vähintään yhtä usein kuin sellaisia, joissa hampaisiini sattuu ihan saatanan paljon, ja tämä on siis sellaista kipua, jonka oikeasti tunnen. Luulen sen johtuvan siitä että narskuttelen tai muuten puren hampaita yhteen nukkuessani. Ja kyllä, näitä unia esiintyy aina silloin kun on stressiä.

Which is often.

Puhuin yhden ystäväni kanssa parisuhteista ja perheestä ja siitä mitä elämältä haluaa. Minä olen siinä iässä, että jotkut ikätoverini alkavat mennä naimisiin ja muutamalla on jo lapsikin tai ainakin maha pystyssä. Ja he vaikuttavat olevan ihan ok asian kanssa, osa jopa onnellisia. Miten se on mahdollista? Miten he uskaltavat sitoutua toiseen ihmiseen menemällä naimisiin tai ottaa vastuun lapsesta? Eikö heistä tunnu että elämä menee ohi?

Meitä on niin helvetin moneen junaan. Itse kai pelkään jääväni asemalle.

Jaahas, mikäköhän tämänkin postauksen pointti taas oli.