Se mies on minua aika paljon nuorempi ja en voi sille mitään että se häiritsee minua vähän. Olen aina ollut itseäni vanhempien kanssa, aina, ja kokenut vanhemmat miehet nuoria tavoiteltavammiksi. Vanhin hoitoni olisi ikänsä puolesta voinut olla isäni eikä se haitannut minua laisinkaan.
Ikä on vain numero ja blaa blaa blaa. Ei se oikeasti niin mene.
Mutta tämä mies nyt sitten. Se on nuori ja kaunis ja minua hermostuttaa. Pidän siitä enemmän kuin olisi järkevää, ja sekin aiheuttaa hämmennystä. Olen tottunut siihen, että minua tavoitellaan ja liehitellään ilman että se heilauttaa minua suuntaan tai toiseen - totta kai se imartelee mutta selviäsin (kai) ilmankin. Mutta tämän miehen huomio on minulle tärkeää ja minä haluan että hän haluaa minua.
Se on vaarallinen tilanne, ja tiedän ettei se pääty hyvin. Luultavasti edellä mainitusta syystä minä muutun vähitellen yhä sulkeutuneemmaksi ja näin ajan hänet lopullisesti pois. Sitten voin käpertyä taas itseni ympärille ja piehtaroida siinä kuinka kukaan ei ikinä tule rakastamaan minua niin kuin haluaisin.
Ja hauskintahan tässä on se, etten missään nimessä haluaisi vakavasti seurustella tämän miehen kanssa. Tällä hetkellä suhteemme perustuu seksiin, ja en usko että potentiaalia mihinkään muuhun on olemassa. Mutta silti minä kaipaan häntä aina välillä ja kun puhelimeni soi, huomaan joskus toivovani että se on hän.
Minä en vain haluaisi haluta mitään sellaista mikä ei ole minun omassa vallassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti