Minä ajattelen itseäni joskus testinä. Koe-eläimenä. Laitan sen - itseni siis - erilaisiin tilanteisiin ja katson miten se niistä selviää. Joskus menee paremmin, joskus vähän hävettää sen puolesta. Silloin kuin en jaksa järjestää kokeita, annan sen olla omissa oloissaan ja useimmiten hämmästelen sen toiminnan irrationaalisuutta ja typeryyttäkin.
Ja mietin aika usein, näkevätkö muutkin itsensä näin irrallisena. Että on olemassa minä, jota voin katsella ulkopuolelta. Jonka olemassa olon tiedostan erillisenä siitä mitä muuten olen. En tarkoita nyt mitään roolia, jonka otan kun lähden ovesta ulos (vaikka hyvänen aika kuinka monta niitäkin on) vaan koko ajan läsnä olevaa tietoa siitä että minä olen ja sitten on myös jotain muuta. Joka ei ole minä ja joka on nimenomaan minä.
En minä taida osata selittää tätä. Välillä vaan havahdun siihen että ikään kuin tajuan itseni. Ja samalla huomaan ettei se, mitä tajuan, ole minä. Ja kuitenkin on.
Ei, en ole aineissa. Vain väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti