Vappu meni, ja se oli taas sellainen, josta en voi muistaa mitään ehkä jo ensi vuonna. Ei siksi että olisin ollut niin sekaisin vaan siksi, että se oli täydellisen mitäänsanomaton ja sanalla sanoen turha. Minulla oli hirvittävän tylsää, seura ahdisti ja menin aikaisin kotiin. Mutta ei oikeastaan edes vituttanut, tuntui vain täysin yhdentekevältä. Niin kuin aika moni muukin asia nykyään.
Tänään oli tarkoitus pitää välipäivä liikkumisesta mutta yllätys yllätys, en pystynyt. Vaikka aamulla vielä onnistuinkin olemaan lähtemättä juoksemaan, iltapäivään mennessä ahdistus oli jo kasvanut niin suureksi, että lähdin sitten kuitenkin. Oloni on turvonnut ja käsivarteni (minä kerään läskiä ensimmäisenä käsivarsiini) ovat luultavasti paksummat nyt kuin reiteni joskus. Tämä on niin ristiriitaista, miten minä voin olla näin lihava vaikka farkut tuumakokoa 24 ovat minulle löysät? Miten se on mahdollista? Ja miksi minä vain syön vaikkei minulla ole edes nälkä?
Ystäväni kutsui minut viettämään iltaa itsensä, uuden tyttöystävänsä ja tämän ystävien kanssa. En lähtenyt, ei vaan huvittanut. Onko säälittävää istua illat sisällä, kun voisi olla ulkonakin? Ehkä on, ehkä ei, mutta en minä nyt saatana lähde pakolla hillumaan. Tahtojuhliminen osoittaa luonteen heikkoutta, aivan kuten kaiken muunkin sellaisen tekeminen jota tekee vain koska sitä odotetaan tai muutkin tekevät.
Olen taas niin vitun yksilö että huh.
Ajellessani bussilla kotia kohti viereisessä rivissä istui n.15-vuotias tyttönen, jostain vappukarkeloista tulossa. Se oli jotenkin surullisen ja hellyyttävänkin näköinen istuessaan siinä serpentiinit kaulassa, tukka takussa ja hopeanväriset kengät jalassaan. Kuin laumastaan eroon joutunut.
Ja siitä minä sen kai tajusin että minulla ei ole sitä laumaa ollenkaan. Enkä oikein osannut päättää onko se hyvä vai huono juttu.
Ehkä sillä ei ole väliä. Ei se tahdonvoimalla muuttuisi kuitenkaan.
3 kommenttia:
Onko tuumakokoa 24 pienempiä farkkuja edes saatavilla?
Uskon, että tiedät itsekin, että 24 tuumaa on aivan helvetin vähän. Olet kaikkea muuta kuin "näin lihava". Sen sijaan minulla ei ole mitään syytä kiistää, ettetkö voisi tuntea itseäsi lihavaksi vetäessäsi 24" farkkuja turvonneisiin, läskisiin jalkoihisi.
Syömishäiriö ei taida olla mitään sellaista, jonka voisi järkeillä olemattomaksi. Se, että tunnet itsesi lihavaksi vaikka farkkusi ovat sinulle löysät, ei ole ristiriitaista, ainoastaan subjektiivista.
Sitä paitsi minusta tuntuu, ettei ongelmasi ole syömishäiriö vaan se, että olet helvetin pitkästynyt.
joistain liikkeistä löytyy myös kokoa 23. ei ihan jokaisesta.
jos olisin sen tyyppinen ihminen, mistä näkyy pään päälle kaikki tämä sonta mitä tänne vuodatan, huolestuisin viimeisen lauseen perusteella siitä että ehkä tiedät kuka olen. tai ei vain sen perusteella, vaan jo aikaisemmin on tullut aika useasti ilmi että tajuat aika hyvin mitä tarkoitan. vaikkei se ole aina ihan selvää itsellenikään.
mutta, koska minä olen IRL näennäisesti aivan eri ihminen kuin mitä täällä, en ole lainkaan huolissani.
enemmänkin iloinen siitä, että käyt täällä.
It takes a thief to know one.
Lähetä kommentti