Hei IHQ juhannusta ihan kaikille tiiäx hei!!! <3<3<3

En ole ollut kovin tehokas. Pitäisi saada aikaan niin paljon enemmän, mutta jostain syystä minun on vaikea keskittyä.

Se ei johdu siitä, että se keneen olin antanut itseni aavistuksen kiintyä ilmoitti, etten ole hänestä enää riittävän kiinnostava. Se ei myöskään johdu siitä, että olen vähitellen alkanut ymmärtää etten ole ammatissani läheskään niin hyvä kuin haluaisin, eikä minusta sellaista koskaan tulekaan (no ei tietenkään, eihän mikään mitä ikinä teen ole tarpeeksi).

Ei se johdu näistä eikä kymmenistä muistakaan syistä jotka tähän voisin listata. Syistä jotka näennäisesti ovat pielessä tai voisivat aiheuttaa ahdistusta.

Se johtuu siitä etten minä tule toimeen itseni kanssa. News flash, tiedän, mutta tämä inho itseäni kohtaan on minussa niin hirvittävän syvällä että olen ottanut sen aina itsestään selvyytenä. Kokenut että tämä on normaalia, vihata itseään näin paljon. Että kaikilla muillakin on samansuuntainen olo enemmän tai vähemmän.

Mutta kun ei se olekaan niin. Ja se tuntuu vähän epäreilulta, jotenkin. Vaikka itsehän minä sen aiheutan.

Olisi kertakaikkiaan mahtavaa jos voisi olla rauhassa. Ettei joka saatanan sekunti tiedostaisi sitä kuinka perinpohjin epäonnistunut ja vastenmielinen olento sitä onkaan. On vaikea liikkua ulkona tai olla tekemisissä ihmisten kanssa kun koko ajan takaraivossa jyskyttää varmuus siitä että jokainen minuun suunnattu katse paljastaa sen mitä minä olen, kuinka hirvittävän huono, ja jokainen sana jonka sanon vain vahvistaa sitä käsitystä kuinka pohjattoman tyhjä ja pinnallinen.

Ja lihava, sitä ei sovi unohtaa. Oikeasti ajattelen melko useinkin että minä olisin hirveän paljon onnellisempi jos olisin taas anorektisen laiha. Saattaisin ollakin. Luultavasti kuitenkaan en, ja siksi minulta puuttuu se itsekuri ja vakaumus jonka voimin ensimmäisellä kerralla siinä onnistuin.

Jaa, pitäisi kai lähteä juhannuksen viettoon tästä. Pakkojuhlat, ne ne vasta on kivoja.

Päivän sitaatti

Mental health is having a choice.

Itse en tuota keksinyt enkä tiedä kuka sen teki, mutta voi miten harvinaisen totta se onkaan.

Placebo

And that's the end and that's the start of it

That's the whole and that's the part of it

That's the high and that's the heart of it

That's the long and that's the short of it

That's the best and that's the test in it

That's the doubt, the doubt

The trust in it

That's the sight and that's the sound of it

That's the gift and that's the trick in it


You're the truth not I

Kesäq

Haluaisin repiä itseni riekaleiksi. Raastaa tämän vastenmielisen lihan irti luistani. Minä katson itseäni peilistä ja tajuan etten enää ole lainkaan laiha. Minä olen korkeintaan normaalivartaloinen ja voi hyvä luoja kuinka kuvottavaa se on.

Miten ikinä kukaan voisi hyväksyä minut?

Ja silti, vaikka tiedostan ettei minussa ole juurikaan hyviä ominaisuuksia fyysisesti tai henkisesti - silti minä mietin mikä minussa on niin pahasti vialla, ettei minulla ole ketään. Useimmilla muilla on. Joku.

Ja tottakai minä tiedän että piehtaroin nyt itsesäälin syvimmissä loukoissa. Kipulääkkeet ovat turvottaneet jo ennestään ällöttäväksi lihoneen kroppani, ystävät lähtevät pareittain kotiin ja se ainoa asia mikä minulle voisi antaa jotain sisältöä olemiseeni - siinäkään en onnistu.

Miten helvetissä minä kestän huomisen, tämän illan, tämän hetken.