Haluaisin repiä itseni riekaleiksi. Raastaa tämän vastenmielisen lihan irti luistani. Minä katson itseäni peilistä ja tajuan etten enää ole lainkaan laiha. Minä olen korkeintaan normaalivartaloinen ja voi hyvä luoja kuinka kuvottavaa se on.
Miten ikinä kukaan voisi hyväksyä minut?
Ja silti, vaikka tiedostan ettei minussa ole juurikaan hyviä ominaisuuksia fyysisesti tai henkisesti - silti minä mietin mikä minussa on niin pahasti vialla, ettei minulla ole ketään. Useimmilla muilla on. Joku.
Ja tottakai minä tiedän että piehtaroin nyt itsesäälin syvimmissä loukoissa. Kipulääkkeet ovat turvottaneet jo ennestään ällöttäväksi lihoneen kroppani, ystävät lähtevät pareittain kotiin ja se ainoa asia mikä minulle voisi antaa jotain sisältöä olemiseeni - siinäkään en onnistu.
Miten helvetissä minä kestän huomisen, tämän illan, tämän hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti