En oikein tiedä. Tuntuu että olen aivan totaalisen epäonnistunut, kaikessa. Että olen aivan läpikotaisin paska ja huono ihminen, etten ansaitsekaan mitään hyvää tai kaunista. Etten voi onnistua missään, mihin ryhdyn, koska kykyni eivät vain riitä siihen.
Jos näin on, niin miksi minulla on tämä halu menestyä, olla paras, voittaa itseni? Miksi en voi tyytyä johonkin johon minulla olisi resursseja? Miksi minulle on annettu kunnianhimoa, kun ei kuitenkaan eväitä sen mukaan elämiseen?
Kun minä katson itseäni paperilla, tiedän että olen ihan hyvä. Mutta siitä ei olekaan kyse.
Minut on hylätty niin monta kertaa etten enää pidä sitä poikkeuksellisena. Kun aloitan suhteen, tiedän, että pian olen taas yksin, koska pilaan kaiken olemalla se mitä olen. Mikä on liian vähän. Kun saan uuden työn, tiedän tuottavani pettymyksen, koska en vain osaa.
Kamalinta oikeastaan on, että suhtaudun tähän itsesääliin jo itsestäänselvyytenä. Täysin kiihkottomasti, vailla tunteita. Se nyt vaan on niin. Vielä kun oppisi elämään sen kanssa niin, ettei tarvitsisi enää miettiä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti