Kuinka nöyryyttävää onkaan joutua tekemään kirjallinen selvitys siitä että ei, minä en asu avoliitossa. Ei, minulla ei ihan oikeasti ja tosissaan ole yhtään ketään.
Minua sattuu joka paikkaan, henkisesti ja fyysisesti. Minulla on ikävä ja minä kaipaan asioita ja ihmisiä jotka ovat minulle tavoittamattomia.
Olen niin väsynyt siihen että kun aamulla herään, toivon että olisi ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti