Serves you right

Kävin hammaslääkärissä, ja tuomio oli juuri se mitä pelkäsinkin. Oksentaminen on tuhonnut hammaskiilteeni ja edessä on satojen eurojen hintainen pinnoitusoperaatio.

Eipä ole vähään aikaan taas tuntunut näin tyhmältä.

Sleep together

Make me a pretty person
Make me feel like I belong
Make me hard and make me happy
Make me beautiful

The emptiness
The craziness
Satisfy this hungriness

Darling
How would it feel

If we sleep together
Will you like me better

Garbage - Sleep together

Samaa vanhaa

En oikein tiedä. Tuntuu että olen aivan totaalisen epäonnistunut, kaikessa. Että olen aivan läpikotaisin paska ja huono ihminen, etten ansaitsekaan mitään hyvää tai kaunista. Etten voi onnistua missään, mihin ryhdyn, koska kykyni eivät vain riitä siihen.

Jos näin on, niin miksi minulla on tämä halu menestyä, olla paras, voittaa itseni? Miksi en voi tyytyä johonkin johon minulla olisi resursseja? Miksi minulle on annettu kunnianhimoa, kun ei kuitenkaan eväitä sen mukaan elämiseen?

Kun minä katson itseäni paperilla, tiedän että olen ihan hyvä. Mutta siitä ei olekaan kyse.

Minut on hylätty niin monta kertaa etten enää pidä sitä poikkeuksellisena. Kun aloitan suhteen, tiedän, että pian olen taas yksin, koska pilaan kaiken olemalla se mitä olen. Mikä on liian vähän. Kun saan uuden työn, tiedän tuottavani pettymyksen, koska en vain osaa.

Kamalinta oikeastaan on, että suhtaudun tähän itsesääliin jo itsestäänselvyytenä. Täysin kiihkottomasti, vailla tunteita. Se nyt vaan on niin. Vielä kun oppisi elämään sen kanssa niin, ettei tarvitsisi enää miettiä.
.

Thank god it´s finally over

Onneksi heinäkuu loppui. Odotan syksyn saapumista hyvin paljon, koska se tuo mukanaan asioita, joiden toivon parantavan elämääni.

Tämä on aika tuttu olotila minulle, odottaminen. Tuntuu että jatkuvasti elän jonkinlaisessa välitilassa, parempia aikoja odotellessa. Jaksan eteenpäin sen voimalla että uskottelen itselleni, että jonain päivänä kaikki onkin paremmin.

Onko? Mitä jos se kaikki onkin tässä? Ajatus on niin kammottava, etten halua sitä pääni sisälle.

Olen onnistunut lopettamaan oksentamisen, ainakin nyt vähäksi aikaa, ja kiitos sen kasvoni ovat vähemmän turvonneet etenkin aamuisin. Tämä on todella hyvä juttu. Syön edelleen aivan liikaa, jotenkin holtittomasti; periaatteessa hyvin ja oikein, en siis vedä mitään paskaa, mutta määrät vain ovat liian suuria. Yritän opetella nauttimaan nälän tunteesta taas, ja pikku hiljaa se alkaa ehkä onnistuakin.

Menneellä viikolla urheilin paljon, määrän joka riittää itsellenikin. Olkapäiden lihassyyt näkyvät ehkä aavistuksen enemmän kuin vielä pari viikkoa sitten, mutta muuten oloni on lihava ja inhottava. Johtuu, toivon, osaksi tuosta helteestä. Muutenkin olo on kurja, olen hirvittävän väynyt, niveliäni särkee ja lihakset ovat voimattomat. Lepopulssi hakkaa aamuisin joskus liian kovaa.

Tulisi jo se syksy. Silloin voisi pukeakin enemmän päälleen eikä levitellä tätä lihamäärää muiden riesaksi.